Sinun kokemuksesi on tärkeä ja ansaitset tulla kuulluksi!
Jokainen meistä tarvitsee silloin tällöin toisten ihmisten tukea. Se voi tarkoittaa esimerkiksi ihan sitä, että joku kuuntelee. Tai sitä, että muut auttavat meitä löytämään ratkaisuja haasteisiin.
Joskus voi tuntua siltä, että omat huolet eivät ole tärkeitä. Saattaa esimerkiksi ajatella, että muilla on varmasti suurempia haasteita, kuin minulla. Omia kokemuksia ja niistä seuranneita tunteita ei kannata kuitenkaan vähätellä.
Jokaisella ihmisellä on oikeus saada tukea ja voida elämässään hyvin. Joskus vaikeista asioista puhuminen tai avun hakeminen voi nolottaa, jännittää tai aiheuttaa häpeää. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei apua kannattaisi pyytää. Myös näistä tunteista on mahdollista keskustella ja saada tällaisiin tunteisiin helpotusta. Sinun avunsaantisi ei ole muiden avusta pois eikä muiden tarvitsema apu vähennä sinun avuntarvettasi.
”En tahdo huolestuttaa muita”
Joskus saatamme ajatella, että muita ihmisiä pitäisi suojella meidän omilta huolilta tai haasteilta. Tämä ajattelutapa voi olla voimakas etenkin silloin, jos on tottunut kantamaan vastuuta ja pärjäämään yksin. Voi myös olla, että meillä on kielteisiä kokemuksia siitä, kun olemme aikaisemmin kertoneet huolistamme.
Halu suojella muita voi olla lähtökohtana empaattinen. Usein lähipiiri kuitenkin voi myös paremmin, silloin kun sinulla on parempi olo. Tämän vuoksi huolten jakaminen on
kannattavaa myös muita ajatellen.
Useimmiten läheiset ihmiset mielellään haluaisivat tietää, mikä aiheuttaa pahaa oloa, jotta voisivat auttaa siinä. Vanhemmat pääsääntöisesti haluavat lapsilleen hyvää ja tahtoisivat mielellään auttaa, jos tietäisivät enemmän tilanteesta.
Jos avun pyytäminen tuntuu vaikealta, voit kokeilla seuraavanlaista harjoitusta. Pohdi tilannetta, jossa sinulle tärkeällä ihmisellä olisi samanlainen tilanne tai huoli kuin sinulla:
- Mitä tuntisit häntä kohtaan?
- Mitä sanoisit hänelle?
- Huomaatko, että olisit lempeämpi tätä tärkeää ihmistä kohtaan, mikäli hänellä olisi sama tilanne?
- Joskus olemme kaikkein vaativampia itseämme kohtaan. Olisiko mahdollista pyrkiä löytämään itseäsi kohtaan samaa empatiaa, kuin mitä koet muita kohtaan?
”Kertominen pelottaa”
On täysin ymmärrettävää, jos haasteista, huolista tai pahasta olosta pelottaminen tuntuu jännittävältä tai jopa pelottavalta. Kertominen voi tuntua vieraalta tai muiden reaktiot saattavat huolettaa. Luotettavalle henkilölle kertominen kuitenkin hyvin usein auttaa. Kertominen jo itsessään auttaa monesti helpottamaan oloa. Samanaikaisesti kertominen auttaa muita ymmärtämään paremmin tilannettasi ja löytämään tarvittaessa apua ja tukea tilanteen helpottamiseen.
Valmistautuminen helpottaa kertomista!
- Pohdi etukäteen, mitä tahtoisit kertoa?
- Entä mitä seurauksia toivoisit kertomisella olevan?
- Kenelle luotettavalle ihmiselle haluaisit kertoa? Tämä voi olla esimerkiksi vanhempi, opettaja, koulukuraattori, sukulainen tai nuorisotyöntekijä.
- Mikä olisi paras tilanne ja paikka kertomiseen?
- Onko henkilöitä, joiden et halua tietävän asiasta tai olevan paikalla?
Huolettaako kasvokkain kertominen? Keinoja helpottaa kertomista:
- Jos kasvokkain kertominen tuntuu pelottavalta, voit aluksi kokeilla kertoa vaikkapa netin välityksellä. Tähän tarjoavat mahdollisuuden esimerkiksi Netarichat ja Netarin WhatsApp-palvelu.
- Huolettaako, että menet lukkoon tai et saa sanottua haluamiasi asioita? Voit kirjoittaa haluamasi asiat ylös vaikkapa lapulle ja antaa sen henkilölle jolle tahdot kertoa.
- Voit myös lähettää viestin, jolla kerrot huolistasi, ennen kuin kerrot asiasta kasvokkain.
- Voit myös kertoa avoimesti siitä, että kertominen pelottaa. Kertominen voi auttaa lievittämään pelkoa ja auttaa toista osapuolta ottamaan paremmin huomioon huolesi.
Mistä voin hakea apua ja tukea?
- Luotettavalta aikuiselta, kuten vanhemmalta, opettajalta tai sukulaiselta.
- Koulun terveydenhuollosta.
- Netarista, esimerkiksi Netarichatista.
- Netarin chat-kalenterista
- Netarin palvelukoonnista